Kun asunnon radonlukema on korkea, korjaustapa riippuu pitoisuudesta ja rakenteista. Alapohjan tiivistys on ensisijainen ratkaisu, joka estää radonpitoisen ilman virtaamisen sisälle ilmavuotokohtien kautta. Radonimuri puolestaan poistaa radonia aktiivisesti rakennuksen alta, ja se on usein tarpeen, jos pelkkä tiivistys ei riitä alentamaan pitoisuutta turvalliselle tasolle.

Radon on maaperästä vapautuva hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka voi aiheuttaa pitkäaikaisessa altistuksessa terveysriskejä. Koska suomalainen maaperä on monin paikoin radonpitoista, sisäilman radonongelmat ovat meillä verrattain yleisiä. Tässä artikkelissa käymme läpi asiantuntijan näkökulmasta, kuinka valita oikea korjausmenetelmä radonin torjuntaan.

Miksi radon tunkeutuu asunnon sisäilmaan?

Radonin kulkeutuminen sisäilmaan perustuu fysiikan lakeihin, erityisesti paine-eroihin ja ilman liikkeisiin. Maaperän huokosilma on radonpitoista, ja se pyrkii siirtymään sinne, missä paine on alhaisempi.

Rakennuksissa esiintyy luonnostaan alipainetta suhteessa ulkoilmaan ja maaperään. Tämä johtuu muun muassa savupiippuilmiöstä: lämmin sisäilma on kevyempää ja nousee ylöspäin, jolloin rakennuksen alaosiin muodostuu alipaine. Myös koneellinen poistoilmanvaihto luo asuntoon alipainetta. Jos rakennuksen ulkovaipassa tai alapohjassa on ilmavuotokohtia, kuten halkeamia tai epätiiviitä läpivientejä, maaperän radonpitoinen ilma imeytyy tehokkaasti sisätiloihin.

Milloin alapohjan tiivistys on oikea ratkaisu?

Alapohjan tiivistys on monessa tapauksessa kustannustehokkain ja luonnollisin ensimmäinen askel radonongelman korjaamisessa. Sen perusajatuksena on sulkea reitit, joita pitkin maaperän kaasut pääsevät sisäilmaan.

Tiivistyskorjaus on suositeltava ratkaisu erityisesti silloin, kun:

• Radonlukemat ovat vain lievästi koholla suositusarvoihin nähden.
• Alapohjan rakenteissa on selvästi havaittavia epätiiveyksiä, kuten rakoja lattian ja seinän liitoskohdassa tai tiivistämättömiä putkiläpivientejä.
• Haluat samalla parantaa rakennuksen energiatehokkuutta ja estää muiden maaperän epäpuhtauksien ja mikrobien pääsyn sisäilmaan.

Laadukas tiivistyskorjauksen toteutus vaatii tarkkuutta ja oikeita materiaalivalintoja. Esimerkiksi joustavien ja pitkäikäisten materiaalien käyttö on elintärkeää, jotta tiiveys säilyy rakennuksen eläessä.

Milloin radonimuri on välttämätön?

Vaikka huolellinen tiivistys vähentää aina maaperästä tulevan ilman määrää, se ei aina yksin riitä. Jos maaperän radonpitoisuus on suuri tai rakenteet ovat poikkeuksellisen hankalia tiivistää täydellisesti, tarvitaan aktiivista radonin poistoa.

Radonimuri tai radonkaivo asennetaan rakennuksen alle tai välittömään läheisyyteen. Laitteisto imee maaperän ilmaa ja puhaltaa sen hallitusti ulos, useimmiten vesikaton yläpuolelle.

Radonimuri on tarpeen, kun:

• Mitatut radonpitoisuudet ovat erittäin korkeita.
• Pelkkä ilmanvaihdon säätö ja rakenteiden tiivistäminen eivät ole laskeneet radonlukemia riittävästi.
• Rakennuksen alla on riittävän huokoinen maakerros (esim. sora tai sepeli), josta ilmaa on mahdollista imeä tehokkaasti.

Voiko molempia menetelmiä yhdistää?

Kyllä, ja usein tämä onkin kaikkein toimivin ja varmin ratkaisu. Hyvä ilmanpitävyys onkin edellytys sille, että radonimuri toimii optimaalisesti. Jos alapohja on hyvin vuotava, radonimuri saattaa imeä maaperän ilman sijasta lämmintä sisäilmaa asunnosta, mikä heikentää järjestelmän tehoa ja lisää energiahukkaa.

Yhdistämällä huolellisen alapohjan tiivistyksen ja tarvittaessa aktiivisen radonimurin, varmistat paitsi turvallisen sisäilman myös rakenteiden oikeanlaisen rakennusfysikaalisen toiminnan.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on turvallinen radonlukema?

Suomessa uusien rakennusten radonpitoisuuden viitearvo on 200 Bq/m³. Vanhoissa, olemassa olevissa asunnoissa toimenpiderajana pidetään 300 Bq/m³. Jos nämä arvot ylittyvät, korjaustoimenpiteisiin on ryhdyttävä.

Riittääkö pelkkä ilmanvaihdon parantaminen radonin poistoon?

Ilmanvaihdon lisääminen laimentaa sisäilman epäpuhtauksia, myös radonia. Jos radonlähde on voimakas ja rakennuksen alipaine kasvaa ilmanvaihdon tehostamisen myötä, maaperästä voi kuitenkin virrata sisään entistä enemmän radonia. Siksi pelkkä ilmanvaihdon lisäys ilman alapohjan tiivistystä harvoin ratkaisee perusongelmaa kokonaan.

Onko alapohjan tiivistys vaikea toteuttaa jälkikäteen?

Työ vaatii ammattitaitoa, mutta on täysin tehtävissä olemassa oleviin rakennuksiin. Olennaista on paikantaa vuotokohdat oikein ja käyttää materiaaleja, jotka on testattu tähän tarkoitukseen.

Radonongelmien ratkaisemisessa on aina tärkeää edetä tutkitun tiedon ja ammattilaisten arvioiden pohjalta. Jos epäilet asuntosi rakenteiden tiiveyttä, asiantuntijan arvio auttaa kartoittamaan tilanteen ja valitsemaan kyseiseen rakennukseen sopivat ja aikaa kestävät korjausmenetelmät.

Artikkeli Korkea radonlukema: radonimuri vai alapohjan tiivistys? julkaistiin ensimmäisen kerran Tiivistyskorjaus.

Ilmansulku estää ilmavirtaukset ja niihin liittyvän kosteuden konvektion. Höyrynsulku estää lisäksi vesihöyryn kulkeutumisen (diffuusion) rakenteen läpi. Väärä materiaalivalinta voi jättää epäpuhtaudet huoneilmaan tai pahimmillaan aiheuttaa rakenteen sisäisen kosteusvaurion.

Väärä materiaali vaarantaa koko korjauksen

Ilmansulkupaperin ja höyrynsulkumuovin välillä ei voi tehdä valintaa arvaamalla. Kylmän ulkoilman ja lämpimän sisäilman välinen paine- ja lämpötilaero aiheuttaa ilman ja kosteuden liikettä. Jos valitset väärän materiaalin, vaarannat koko korjauksen ja rakennuksen terveyden.

Lämpimän sisäilman kulkeutuminen ulos rakenteiden kylmiin osiin aiheuttaa kosteuden kondensoitumisriskin. Ilmavirta ottaa mukaansa vesihöyryä. Tätä kutsutaan kosteuden konvektioksi. Vaikka reiät olisivat pieniä, jatkuva paine-ero (esimerkiksi savupiippuilmiön takia) voi puskea merkittäviä määriä kosteutta rakenteisiin pitkällä aikavälillä, mikä tulee johtamaan homevaurioihin. Siksi oikeiden tiivistysmateriaalien valinta ja saumojen huolellinen käsittely on kriittistä.

Höyrynsulkumuovi on yleensä oikea valinta uudessa, mineraalivillalla eristetyssä puurankarakenteessa ja yläpohjassa. Ilmansulkupaperi kuuluu hirsitaloihin, vanhoihin purueristeisiin rakenteisiin ja muihin rakenteisiin, jotka on suunniteltu kuivumaan molempiin suuntiin. Saunaan tulee alumiinipaperi, ja märkätilassa höyrynsulkuna toimii vedeneristys.

Mikä on ilmansulun ja höyrynsulun todellinen ero?

Rakennusfysiikassa rakenteen tiiviys jaetaan kahteen eri ilmiöön. Rakenteen tiiviydellä ei tarkoiteta pelkkää ilmatiiviyttä, vaan myös vesihöyryn diffuusiota eli vesihöyryn kulkeutumista molekyylitasolla rakenteen läpi.

Ilmansulku (ilmatiiviys): Mittaa rakenteen kykyä vastustaa ilman liikettä (konvektiota) rakenteen läpi. Se estää vedon ja epäpuhtauksien siirtymisen, mutta sallii vesihöyryn läpäisyn.

Höyrynsulku (diffuusiotiiviys): Estää vesihöyryn siirtymisen rakenteeseen diffuusion avulla. Samalla se toimii aina myös ilmansulkuna, sillä materiaali on täysin tiivistä.

Onnistunut tiivistyskorjauksen toteutus vaatii aina ymmärrystä siitä, kumpaa ominaisuutta korjattavassa kohteessa tarvitaan.

Ilmansulkupaperin Sd-arvo on pienempi kuin höyrynsulkumuovin

Vesihöyrynvastus eli Sd-arvo ilmoittaa, kuinka paksua ilmakerrosta materiaali vastaa vesihöyryn läpäisyn suhteen. Mitä suurempi Sd-arvo, sitä tiiviimpi materiaali on.

Ilmansulkupaperi: Sd-arvo tyypillisesti alle 1 m. Paperi pysäyttää ilmavirtaukset mutta päästää vesihöyryä läpi.

Höyryjarru tai kosteusadaptiivinen kalvo: Sd-arvo on paperin ja muovin välissä, ja osassa tuotteista se muuttuu ilman kosteuden mukaan. Kalvo jarruttaa vesihöyryä talvella mutta antaa rakenteen kuivua kesällä.

Höyrynsulkumuovi (0,2 mm polyeteeni): Sd-arvo useita kymmeniä metrejä. Muovi on käytännössä sekä ilma- että höyrytiivis.

Alumiinipaperi: Täysin höyrytiivis. Kestää myös saunan lämpötilat.

Suomessa vakiintunut nyrkkisääntö on, että rakenteen sisäpinnan vesihöyrynvastuksen tulee olla vähintään viisinkertainen ulkopintaan verrattuna (5:1). Näin vesihöyry pääsee rakenteesta ulos nopeammin kuin sitä tulee sisältä. Jos rakenteen ulkopinnassa on tiivis kerros, esimerkiksi solumuovilevy tai tiivis pinnoite, myös sisäpuolen tiiviyden pitää olla vastaavasti suurempi. Tämän vuoksi valinta tehdään aina koko rakenteen eikä pelkän sisäpinnan perusteella.

Milloin valitaan höyrynsulkumuovi?

Höyrynsulkumuovi on oikea ratkaisu, kun rakenteen eriste ei siedä kosteutta ja rakenne on suunniteltu kuivumaan ulospäin. Tässä tavallisimpia kohteita, joissa valitaan höyrynsulkumuovi.

Uudet puurankarakenteiset ulkoseinät, joissa on mineraalivillaeriste ja ulkopinnassa höyryä läpäisevä tuulensuoja. Tämä on Suomen yleisin pientalon seinärakenne.

Yläpohjat ja kylmän ullakon alapuoliset katot. Savupiippuvaikutuksen takia ylimmän kerroksen katossa on talvella suurin ylipaine. Pienikin vuotokohta päästää lämmintä ja kosteaa sisäilmaa kylmälle ullakolle, jossa kosteus tiivistyy esimerkiksi aluslaudoitukseen.

Korjaukset, joissa rakenne on alun perin tehty muovilla. Kun vaurioitunut tai rei’itetty muovi korvataan uudella, noudatetaan samaa periaatetta ja tiivistetään kaikki saumat ja läpiviennit.

Tilat, joissa sisäilma on tavallista kosteampaa, kuten uima-allastilat. Niissä höyrynsulun tarve ja sijainti ratkaistaan aina kosteusteknisellä suunnittelulla.

Muovin vahvuus on sen tiiviys, mutta se on myös sen heikkous. Rakenteeseen päässyt kosteus ei kuivu, joten jokaisen sauman, liitoksen ja läpiviennin on oltava ehjä. Saumat limitetään vähintään yhden rankavälin verran tai teipataan, ja sähkörasioiden ja putkien kohdalla käytetään tiivistekauluksia.

Milloin valitaan ilmansulkupaperi?

Ilmansulkupaperi on oikea valinta, kun rakenteen on tarkoitus kuivua molempiin suuntiin ja eriste sietää vaihtelevaa kosteutta. Tässä tavallisimpia kohteita, joissa valitaan ilmansulkupaperi.

Hirsitalot. Hirsi tasaa kosteutta itse, eikä hirsiseinän sisäpintaan asenneta muovia.

Rintamamiestalot ja muut vanhat talot, joissa eristeenä on sahanpuru, kutterinpuru tai muu luonnonmateriaali ja joissa alkuperäinen tiiviyskerros on rakennuspaperia. Korjauksessa uusitaan paperi ja tiivistetään saumat, jolloin veto ja epäpuhtaudet loppuvat mutta rakenteen kosteustekninen toiminta säilyy.

Puukuitu- ja muut luonnonkuitueristeiset uudisrakenteet, jotka on suunniteltu diffuusioavoimiksi. Niissä käytetään ilmansulkupaperia tai höyryjarrua suunnitelman mukaan, ja 5:1-säännön täyttyminen tarkistetaan.

Rakenteet, joissa on jo höyrynsulku. Jos rakenteeseen tarvitaan lisää ilmatiiviyttä, esimerkiksi lisälämmöneristyksen yhteydessä, uusi kerros tehdään höyryä läpäisevästä materiaalista, jotta kosteus ei jää kahden tiiviin kerroksen väliin.

Tilat, joihin ei käy ilmansulkupaperi eikä höyrynsulkumuovi

Sauna. Löylyhuoneessa käytetään alumiinipaperia, jonka saumat teipataan alumiiniteipillä. Höyrynsulkumuovi ei kestä löylyhuoneen lämpöä, eikä ilmansulkupaperi riitä sen kosteusrasitukseen.

Kylpyhuone ja muut märkätilat. Vedeneristys toimii samalla höyrynsulkuna. Sen taakse ei pääsääntöisesti asenneta erillistä höyrynsulkumuovia, vaan ratkaisu tehdään vedeneristysjärjestelmän ohjeiden mukaan.

Betoni- ja tiilirakennusten tiivistyskorjaus. Betoninen sisäkuori on jo itsessään hyvin vesihöyrytiivis. Ilma ja epäpuhtaudet kulkevat elementtisaumoista, liittymistä ja läpivienneistä. Siksi niissä ei asenneta uutta kalvokerrosta, vaan vuotokohdat tiivistetään tiivistysmassoilla, -nauhoilla ja -kalvoilla.

Miten paine-ero vaikuttaa rakenteen toimintaan?

Paine-ero rakennuksen sisäilman ja ulkoilman välillä muodostuu savupiippuvaikutuksesta, tuulesta ja ilmanvaihtojärjestelmästä. Usein esimerkiksi taloyhtiön sisäilmaongelmissa taustalla on väärin säädetty ilmanvaihto.

Jos rakennuksessa on suuri ylipaine, sisäilman kosteus voi työntyä rakenteisiin rikkoutuneen sulun läpi. Vastaavasti suuri alipaine vetää korvausilmaa rakenteiden raoista, tuoden mukanaan mikrobeja ja epäpuhtauksia. Korjaus onnistuu vain, jos tiivistyskerros kestää nämä rasitukset koko rakennuksen käyttöiän ajan.

Pyydä ammattilaisen arvio

Tiivistyskorjaus vaatii todellista ymmärrystä rakennusfysiikasta. Pohjoisen olot ja vaihtelevat vuodenajat ovat rakennukselle haastavat. Jos epäilet rakennuksesi tiiviyttä tai suunnittelet korjausta, pyydä suomalaisen rakennusterveystutkimuksen asiantuntija paikalle arvioimaan tilanne.

Usein kysytyt kysymykset

Voiko höyrynsulku toimia ilmansulkuna?

Kyllä. Oikein asennettu ja ehjä höyrynsulku toimii aina myös täydellisenä ilmansulkuna, sillä se estää ilman liikkeen (konvektion) sataprosenttisesti.

Mitä tapahtuu, jos höyrynsulussa on reikä?

Jos höyrynsulussa on reikä ja rakennuksessa on ylipainetta, reiän kautta tapahtuva ilmavirtaus (konvektio) kuljettaa mukanaan merkittäviä määriä vesihöyryä kylmään rakenteeseen. Tämä voi johtaa nopeasti kosteuden tiivistymiseen ja homevaurioon.

Miksi vanhassa talossa ei aina käytetä höyrynsulkua?

Vanhoissa taloissa, kuten rintamamiestaloissa, rakenteet on usein suunniteltu ”hengittäviksi”, jolloin ne läpäisevät vesihöyryä (diffuusio). Tällaiseen rakenteeseen lisätään korjauksessa usein ilmansulku estämään vetoa ja epäpuhtauksia, mutta umpinainen höyrynsulku voisi häiritä rakenteen alkuperäistä kosteusteknistä toimintaa.

Kumpi on parempi, ilmansulkupaperi vai höyrynsulkumuovi?

Kumpikaan ei ole yleisesti parempi. Höyrynsulkumuovi sopii uusiin mineraalivillaeristeisiin puurankarakenteisiin ja yläpohjiin. Ilmansulkupaperi sopii hirsitaloihin ja vanhoihin hengittäviin rakenteisiin. Ratkaisevaa on, mihin suuntaan rakenne on suunniteltu kuivumaan.

Voiko vanhan talon ilmansulkupaperin vaihtaa höyrynsulkumuoviin?

Ei ilman kosteusteknistä tarkastelua. Purueristeinen tai hirsirakenne on suunniteltu kuivumaan molempiin suuntiin, ja muovi voi estää sen. Yleensä oikea ratkaisu on uusia paperi ja tiivistää sen saumat ja liittymät huolellisesti.

Mitä saunan seinään laitetaan, paperia vai muovia?

Ei kumpaakaan. Löylyhuoneeseen asennetaan alumiinipaperi, jonka saumat teipataan alumiiniteipillä. Se kestää saunan lämmön ja kosteusrasituksen.

Laitetaanko kylpyhuoneen seinään höyrynsulkumuovi?

Pääsääntöisesti ei. Märkätilan vedeneristys toimii samalla höyrynsulkuna, ja erillinen muovi sen takana muodostaisi kaksoishöyrynsulun.

Artikkeli Ilmansulkupaperi vai höyrynsulkumuovi? julkaistiin ensimmäisen kerran Tiivistyskorjaus.

Mikä on valesokkeli ja miksi se on riskirakenne?

Valesokkeli on erityisesti 1970- ja 1980-lukujen pientaloissa yleisesti käytetty perustusratkaisu. Siinä puurakenteisen ulkoseinän alajuoksu on sijoitettu betonisen sokkelin taakse, usein maanpinnan alapuolelle. Tämä tekee rakenteesta erittäin herkän kosteusvaurioille.

Maan kosteus pääsee helposti kapillaarisesti tai pintavesien mukana kosketuksiin puurakenteen kanssa. Kun kosteus ei pääse tuulettumaan pois, alajuoksu on vaarassa homehtua ja lahota.

Suomalaisessa rakennusterveystutkimuksessa on todettu, että pelkkä ulkoilman kosteus rakenteessa ei välttämättä ole akuutti riski, jos epäpuhdasilma ei pääse virtaamaan sisätiloihin. Esimerkiksi Sauli Paloniityn tutkimukset osoittavat, että paine-erot ja ilmavuodot kuljettavat mikrobeja rakenteista suoraan sisäilmaan.

Milloin valesokkelin tiivistyskorjaus on riittävä toimenpide?

Kevyempi tiivistyskorjaus eli kapselointi voi olla täysin riittävä ratkaisu, jos rakenteen peruskunto on todettu terveeksi. Tämä edellyttää huolellista kuntotutkimusta.

Tiivistyskorjaus voi olla kustannustehokas valinta silloin, kun alajuoksu ei ole vaurioitunut. Korjauksen tavoitteena on katkaista ilmayhteys rakenteen ja sisäilman välillä. Kun ilmavuotoreitit tukitaan joustavilla ja kestävillä tiivistysaineilla, estetään haitallisten mikrobien ja itiöiden kulkeutuminen huoneilmaan.

Monissa tapauksissa ammattitaidolla tehty Tiivistyskorjaus 1970-luvun rivitaloasunnossa on antanut rakennukselle vuosia turvallista lisäkäyttöikää. Jotta tiivistys toimii pitkäaikaisesti, rakennuksen ilmanvaihdon ja painesuhteiden on oltava kunnossa.

Milloin valesokkelin rakenne on purettava ja kengitettävä?

Kaikkia valesokkeleita ei voi pelastaa pelkällä tiivistyksellä. Jos kuntotutkimuksessa selviää, että ulkoseinän alajuoksu on lahonnut pehmeäksi, rakenne on purettava. Lahonnutta puuta ei voi jättää rakenteeseen, sillä se menettää lujuutensa ja vaarantaa seinän kantavuuden.

Tällöin oikea korjaustapa on niin sanottu kengitys. Kengityksessä vaurioitunut alaosa puretaan pois ja korvataan uudella rakenteella, usein harkko, XPS eristeellä- tai betonikorotuksella. Näin puurunko nostetaan turvalliselle korkeudelle maanpinnasta.

Kengitys on kallis ja raskas remontti, joka vaatii asukkailta usein tilapäistä muuttoa. Siksi perusteellinen asiantuntija-arvio on ehdottoman tärkeä ennen korjauspäätöksen tekemistä. Asiantuntija osaa kertoa, vaatiiko tilanne järeän purkutyön vai onko turvallinen kapselointi mahdollinen. Selvityksessä selviää myös voidaanko korjaus tehdä mahdollisesti ulkokautta, jolloin asuminen ei häiriinny.

Miten tiivistyskorjaus toteutetaan käytännössä?

Tiivistyskorjauksen ydin on ehdoton ilmatiiviys. Työ alkaa pintojen purkamisella niin, että lattian ja seinän rajakohdan rakenteet paljastuvat.

Itse tiivistyksessä käytetään laadukkaita, elastisia tiivistysmateriaaleja, jotka kestävät rakennuksen luonnollista elämistä. Hyviä Esimerkkikohteita tiivistys- ja kapselointiratkaisuista löytyy suomalaisesta korjausrakentamisesta runsaasti. Oikein tehtynä kapselointi sulkee kaasumaisetkin yhdisteet rakenteen sisään.

Lopuksi on aina varmistettava, että ilmanvaihto toimii oikein. Jos rakennus on liian alipaineinen, se imee väkisin ilmaa rakenteiden läpi, mikä rasittaa tiivistyksiä tarpeettomasti.

Usein kysytyt kysymykset

Miten valesokkelin kunto tutkitaan luotettavasti?

Kunto selvitetään rakenneavauksilla ja tarvittaessa materiaalinäytteillä. Asiantuntija avaa lattianrajaa, tutkii puun kovuuden ja ottaa tarvittaessa näytteitä mikrobianalyysiä varten. Pelkkä pintapuolinen kosteusmittaus ei riitä.

Kuinka pitkän iän tiivistyskorjaus antaa valesokkelille?

Laadukkailla materiaaleilla ja oikeaoppisesti tehtynä kapselointi voi antaa rakenteelle jopa 15–30 vuoden turvallisen lisäkäyttöiän. Se on erinomainen tapa ostaa aikaa ennen raskaampaa kengitysremonttia.

Voiko tiivistyskorjauksen tehdä itse?

Ei kannata. Valesokkelin tiivistys ja kapselointi vaatii tarkkaa ymmärrystä rakennusfysiikasta, ilmavirroista ja painesuhteista. Pienikin virhe tiivistyksessä voi jättää ilmavuotoreitin, jolloin hyöty menetetään täysin.

Mitä eroa on kengityksellä ja tiivistyksellä?

Kengityksessä vaurioitunut rakenne puretaan ja rakennetaan fyysisesti uusiksi nostamalla puurunkoa ylemmäs. Tiivistyksessä (kapseloinnissa) vanha rakenne jätetään paikoilleen, mutta sen ilmayhteys sisätiloihin katkaistaan ilmatiiviillä saumauksilla.

Artikkeli Valesokkeli: tiivistyskorjaus vai rakenteen purkaminen? julkaistiin ensimmäisen kerran Tiivistyskorjaus.

Miten vastuut jakautuvat taloyhtiön sisäilmaongelmissa?

Asunto-osakeyhtiölaissa on selkeät säännöt siitä, kuka kantaa taloudellisen vastuun kiinteistön korjauksista. Nyrkkisääntö on yksinkertainen: yhtiö vastaa rakennuksen perusjärjestelmistä ja rakenteista, osakas huoneiston sisäosista.

Kun kyseessä on taloyhtiön sisäilmaongelma, ongelman lähde piilee lähes poikkeuksetta rakenteissa tai ilmanvaihdossa. Esimerkiksi ulkovaipan ilmavuodot, riittämätön ilmanvaihto tai rakenteiden sisäiset kosteusvauriot kuuluvat taloyhtiön vastuulle. Jos epäpuhdas ilma kulkeutuu asuntoon rakenteiden epätiiveyskohtien kautta, yhtiön tehtävä on korjata nämä ilmavuotoreitit.

Osakkaan maksettavaksi jäävät yleensä vain ne toimenpiteet, jotka liittyvät hänen omiin muutostöihinsä tai asunnon normaaliin pintaremonttiin, mikäli ne eivät liity yhtiön vastuulla olevan rakenteellisen vian korjaamiseen. Tärkeintä on pitää viestintä avoimena ja dokumentoida kaikki päätökset.

Mitkä ovat ensimmäiset askeleet sisäilmaongelman selvittämisessä?

Kun asukas epäilee sisäilmaongelmaa, oikea etenemisjärjestys on ratkaisevan tärkeä. Omin päin ei kannata ryhtyä rakenteita purkamaan tai tilaamaan kalliita mittauksia.

• Tee kirjallinen ilmoitus: Asukkaan tai osakkaan tulee ilmoittaa ongelmasta ensimmäiseksi isännöitsijälle ja taloyhtiön hallitukselle. Kirjallinen ilmoitus käynnistää taloyhtiön selvitysvastuun.
• Kartoita tilanne asiantuntijalla: Taloyhtiö tilaa paikalle pätevän asiantuntijan. Tutkimusten tulee perustua suomalaiseen rakennusterveystutkimukseen ja todellisiin rakennusfysikaalisiin mittauksiin.
• Tutki rakenteiden tiiviys ja paine-erot: Pelkkä pintapuolinen tarkastelu ei riitä. Asiantuntijan tulee tutkia sisä- ja ulkoilman väliset paine-erot sekä rakenteiden ilmatiiviys.

Suomalaisessa rakentamisessa hallitsemattomat ilmavuodot ovat yleinen syy sisäilmaongelmiin. Esimerkiksi Sauli Paloniityn tutkimusten mukaan normaaliolosuhteissa rakennuksessa tulisi vallita vain pieni, alle 5 Pascalin alipaine. Jos ilmanvaihto on epätasapainossa ja alipaine kasvaa liian suureksi, korvausilmaa aletaan imeä rakenteiden läpi, mikä tuo mukanaan epäpuhtauksia.

Miksi ilmatiiviys ja ilmavuotojen paikantaminen ovat keskiössä?

Monesti sisäilmaongelmien syyksi epäillään ensimmäisenä näkyvää kosteutta, mutta todellinen syyllinen on usein rakenteiden epätiiviys yhdistettynä vääriin paine-eroihin. Lämpimän sisäilman kulkeutuminen ulos (ylipaine) voi aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin, kun taas liiallinen alipaine vetää mikrobeja ja hajuja maaperästä tai eristetilasta sisäilmaan.

Luotettava tapa selvittää nämä reitit ovat suorittaa rakennuksen tiiviysmittaus ja ilmavuotojen paikannus esimerkiksi merkkisavun tai lämpökameran avulla. Tämä vaatii ammattitaitoa ja kalibroitua mittauslaitteistoa. Oikein tehdyllä tutkimuksella vältetään turhat purkutyöt ja voidaan keskittyä täsmällisiin tiivistyskorjauksiin. 

Usein kysytyt kysymykset

Kuka maksaa sisäilmatutkimukset taloyhtiössä?

Pääsääntöisesti taloyhtiö maksaa rakenteiden ja ilmanvaihdon tutkimukset, sillä näiden kunnossapito kuuluu yhtiön vastuulle. Jos osakas kuitenkin tilaa tutkimuksia omin päin ilman yhtiön suostumusta, hän joutuu yleensä maksamaan ne itse.

Voiko osakas vaatia vastikealennusta sisäilmaongelman vuoksi?

Kyllä, osakkaalla voi olla oikeus vastikealennukseen tai vahingonkorvaukseen, jos yhtiön vastuulla oleva vika on aiheuttanut merkittävää haittaa asumiseen ja yhtiö on viivytellyt korjauksissa.

Kuinka nopeasti taloyhtiön on reagoitava ilmoitukseen?

Taloyhtiön on reagoitava ilmoitukseen viipymättä. Selvitystoimet ja asiantuntijan tilaaminen on aloitettava kohtuullisessa ajassa ilmoituksen vastaanottamisesta.

Mikä on yleisin syy taloyhtiön sisäilmaongelmiin?

Yleisimpiä syitä ovat ilmanvaihdon puutteet tai epätasapaino sekä rakenteiden epätiiviys. Nämä johtavat siihen, että korvausilmaa imetään vääristä paikoista, kuten alapohjasta tai seinärakenteiden sisältä.

Artikkeli Taloyhtiön sisäilmaongelma: kuka maksaa ja missä järjestyksessä edetään julkaistiin ensimmäisen kerran Tiivistyskorjaus.

1930-luvulla valmistuneen tiilivaippaisen kirjastorakennuksen välipohjien tiivistäminen tehtiin ruiskuttamalla Blowerproof Liquid -tiivistyspinnoitetta kahteen kertaan. Liitoksien, halkeaminen ja tilkevälien tiivistäminen tehtiin siveltävällä Blowerproof Brush -tiivistyspinnoitteella sekä vahvistusnauhoilla. Tavoitteena oli estää ilmavuodot ja rakenteista sisäilmaan kulkeutuvat epäpuhtaudet.

Välipohjan tiivistyksessä käytettiin Blowerproof Brush -tiivistyspinnoitetta ja vahvistusnauhoja.

1930-luvun talon alapohjan haitta-ainekapselointi kreosootin takia

1930-luvun omakotitalon alapohjan haitta-ainekapselointi tehtiin PAH&VOC -epoksipinnoitteella ja butyylinauhoilla kreosootin takia. Tavoitteena oli kapseloida rakenteista sisäilmaan kulkeutuvat haitta-aineet.

Kapseloinnissa käytettiin PAH&VOC -epoksipinnoitetta ja butyylinauhoja. 

1960-luvun koulun betonilattian haitta-ainekapselointi VOC-päästöjen takia

1960-luvun koulun betonilattian haitta-ainekapselointi VOC-päästöjen takia tehtiin PAH&VOC -epoksipinnoitteella ja butyylinauhoilla. Tavoitteena oli kapseloida rakenteista sisäilmaan kulkeutuvat haitta-aineet.

1960-luvun koulun betonilattiaan tehtiin haitta-ainekapselointi VOC-päästöjen takia.

1980-luvun tiili-villa-tiili-vaippaisen koulurakennuksen ilmatiiviyden parantaminen peruskorjauksen yhteydessä

1980-luvun tiili-villa-tiili-vaippaisen koulurakennuksen ilmatiiviyden parantaminen vaipan peruskorjauksen yhteydessä tehtiin ruiskuttamalla Blowerproof Liquid -tiivistyspinnoitetta kahteen kertaan kantavan sisäkuoren selkäpintaan. Työtekniikan avulla vältyttiin tekemästä sisäpuolella tiivistyskorjauksia ja tasoitustöitä. Rajakohdat (alapohjassa ja yläpohjassa) tiivistettiin sisäpuolelta Blowerproof Brush -tiivistyspinnoitteella sekä vahvistusnauhoilla. Tavoitteena oli estää ilmavuodot ja rakenteista sisäilmaan kulkeutuvat epäpuhtaudet.

1980-luvun koulun Ilmatiiviyden parantamiseen käytettiin Blowerproof Liquid ja Blowerproof Brush -tiivistyspinnoitteita sekä vahvistusnauhoja.

Energiatehokkuutta 1980-luvun taloon jälkeenpäin asennetulla höyrynsululla 

1980-luvun rivitalon yläpohjaan tehtiin höyrynsulun asentaminen jälkikäteen. Kohteesta puuttui ontelolaattojen päältä höyrynsulku, mikä aiheutti ilmavuotoja ja tunkkaista ilmaan asuntoon sekä eristeiden kosteusvaurioita. Yläpohjan eristeet poistettiin, ja betonialustaan ruiskutettiin Blowerproof Liquidia kahteen kertaan. Rajakohtiin levitettiin Blowerproof Brush -tiivistyspinnoite vahvistusnauhoilla. Tavoitteena oli estää ilmavuodot yläpohjasta, rakenteista sisäilmaan kulkeutuvat epäpuhtaudet sekä kosteuden pääsy eristetilaan. Remontilla oli myös merkittävä energiatehokkuutta parantava vaikutus.

Yläpohjan tiivistyspinnoitus toi energiatehokkuutta ja paransi sisäilmaa.

Artikkeli Esimerkkitapauksia Tectis tiivistysmateriaalien käytöstä julkaistiin ensimmäisen kerran Tiivistyskorjaus.

Artikkeli Esimerkkitapaus: Tiivistyskorjaus 1970-luvun rivitaloasunnossa julkaistiin ensimmäisen kerran Tiivistyskorjaus.